tiistai 20. lokakuuta 2009

Vastoinkäymisiä ja vieroitusoireita

 Minulla on ollut polvi sökönä. Se ei sinällään ole mikään uutinen, samaisen polven kanssa olen saanut säännöllisesti painia jo 15 vuotta. Treenaamiset ovat joutuneet jäämään hiukan taka-alalle, kun pahimpina päivinä en ole pystynyt edes kävelemään. Treenittöminä päivinä kiukuttaa ja raivostuttaa, stressaa ja poden huonoaomaatuntoa! Onko minusta kasvanut treeniaddikti?! Hiukkasenkin kun pystyy koivella kinkkaamaan, niin kentälle on raahauduttava.  Jäljet ja esineruudut on saaneet toistaiseksi väistyä, kun metsään en ole päässyt tallomaan. Toivotaan nyt kuitenkin, että vielä tämän vuoden puolella päästäisin niidenkin pariin "uurastamaan".

Tottis sitävastoin sujuu ihan mukavasti. Istuminen ja maahan meno on nopeaa ja hiphei-huuurjan hauskaa Geen mielestä. Maahanmeno itseasiassa on tällä hetkellä jäähyllä, koska Gee tarjoaa sitä vähän joka mutkassa, silloinkin kun ei pitäisi joten sen treenaaminen on jätetty tauolle. Seisominen on työn alla ja hyvin alkumetreillä koko homma. Äärimmäisen tylsä liike koko seisominen joten sen treenaaminen on jäänyt "vahingossa" unohduksiin. :P
Seuraamisessa kontakti pysyy edelleen hienosti ja jätkä pitää paikkansa hyvin. Seuraaminen sujuu  edelleen ongelmitta myös häiriön alla (koiria, ihmisiä jne.). Kulmissa oli meillä hiukan ongelmaa lähinnä askelten sovittamisessa yksiin, mutta saatiin kouluttajalta loistavia vinkkejä ongelman ratkaisemiseksi, joten eiköhän kulmatkin ala sujumaan sujuvammin.
Sivulletulo on teknisesti hallussa, vauhtiakin saatiin suoritukseen hurjasti lisää kun tajusin vaihtaa palkan namista palloon.
Varsinaista "koesuoritusmaista" luoksetuloa ollaan treenattu melko vähän. Lähinnä ollaan pidetty painotus siinä, että Gero tulee vauhdilla ja innokkaana.  (Jossain vaiheessa oli luoksetulo vähän löntystelyä.) Luoksetulon paikkakin alkaa kuitenkin pikkuhiljaa olemaan riittävän tiivis ja suora. Kovasti saikin tehdä töitä tuohon tiiviyteen ja kiinnittää omaan kroppaan hirvittävästi huomiota, että sain koiran tulemaan riittävän lähelle.
Jäävistä liikkeistä istumista ollaan treenattu, eikä siinä olla suurempiin ongelmiin (vielä) törmätty. Gero istahtaa heti käskyn kuultuaan ja pystyn muutaman askeleen kävelemään jonka jälkeen palkkaan.

Hirmuinen into on pienellä pojalla tehdä. Normisti Gee kävelee hihnassa vetämättä, mutta kun se näkee että vedän eteisessä niskaani treeniliivin on autolle ja kentälle meno yhtä nelivetoa. Onneksi koira tietää mikä on meidän auto, koska käytännöllisesti katsottuna raahaudun vain perässä. ;)

Ei kommentteja: